Olen niin innoissani, etten tiedä mistä ja miten aloittaa tätä postausta! Lähes hyperventiloin, minkä ilon tunteen leivonta voikaan saada onnistuessaan aikaiseksi.
Aloitetaan nyt kuitenkin muffinssiohjeella ja tarinalla sen takana. Lopuksi kerron teille miten syntyy aivan mahtava kuorrute kuppikakkuihin ja samalla seoksella myös ihanat minimarenkikoristeet ihan mihin vain!
Mutta siis mustahan on tuul-luuuu, leivontahullu! Jopa niin hullu, et kokeilin vähän erilaisia vaniljamuffinsseja omiin leipurin kykyihini luottaen. No nehän ei ollut yhdessä yössä itsekseen mihinkään huipputasolle kehittynyt, joten voitte arvata lopputuloksen, eipä menny ihan putkeen.
Miehen kohtelias kommentti, kun hän oli ensin pari minuuttia jauhanut ekaa palaa suussaan koska ei saanut sitä sen sahanpurumaisen rakenteen vuoksi nielaistua, kuului ”oot sä kyl parempiakin tehnyt”. Nämä kuivahkot muffinssit pelastin kuitenkin myöhemmin ilmiömäisellä marenkikuorrutteella, joten jotain hyötyä näistä mokista ja hieman epäonnisemmista kokeiluista kuitenkin on!
Piknik oli edessä ja sinne halusin mukaan takuuvarmasti maistuvat muffinssit, joten palasin aikoinaan Hellapoliisin blogista löytämäni valkosuklaa-mustikkamuffinssien luottoreseptini pariin. En todella ymmärrä missä mielenhäiriössä tämän edes hylkäsin hetkeksi? Nämä oikeasti herkulliset ja mehevät muffinssit saivat vispikermasta vatkatun ja Dr. Oetkerin nestemäisillä elintarvikeväreillä sävytetyn hennon pastellisen kuorrutuksen ja niistä kuoriutui hivenen liian räikeästä sinisestä huolimatta mitä söpöimpiä kuppikakkuja vaahtokarkkikoristein!
Osan muffinsseista tein pelkästään valkosuklaalla lasten makuun ja toiseen osaan lisäsin valkosuklaan ohella karpaloita, kun mustikat ovat pakastimestani huvenneet jo parempiin suihin, täyttöä odotellessa (äitiiii?). Yhdistelmä toimi erinomaisesti ja piknikiltä ylijääneet yksilöt upposivatkin miehen suuhun silmänräpäyksessä! Suosittelen siis kokeilemaan.
Ohjeella tulee noin 12 kpl keskikokoista tai 6 kpl isoa muffinssia, joten tuplaa ohjeen ainesosat, jos haluat näitä reilumman satsin. Paistoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä itse onnistuin häslätessäni paria asiaa samanaikaisesti ekaa satsia paistamaan tyytyväisenä hyvän tovin lähes kylmässä uunissa ihmetellen mikseivät ne kohoa ja toisen lähes polttamaan. Mutta syömäkelpoisiksi jäivät, hivenen vain kuivahtivat.
Tässä siis teille höttöisissä hattaraunelmissani valmistettujen, niiden onnistuneiden valkosuklaamuffinssien luottoresepti, olkaa hyvä! (P.s Oon tän viikonlopun suorittanut sellaista multitaskingia, että siinä jo pienen ihmisen pää pehmenee, joten ohjeosion kuvat ovat jääneet tällä kertaa vähemmälle. Toivottavasti kuitenkin kirjalliset ohjeet auttavat eteenpäin!)
VALKOSUKLAAMUFFINSSIT
50 g voita
2 kananmunaa
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(0,5 tl Urtekram vaniljajauhetta)
0,5 dl vaniljakastiketta (kaupanpurkista)
100 g valkosuklaata
1 dl valitsemiasi marjoja, minulla oli pakastekarpalot käytössä.
1) Tsekkaa aineet, lue ohjeet ja laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Ota muffinssivuoat valmiuteen!
2) Sulata rasva, anna jäähtyä. Nyt saa sulattaa ihan luvan kanssa nestemäiseksi koko höskän.
3) Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Tässä kohtaa jälleen poikkeus sääntöön ja vatkauksessa enemmän on enemmän. Mitä kuohkeampaa, sen parempaa!
4) Sekoita keskenään kuivat aineet (vehnäjauhot ja leivinjauhe) keskenään. Lisää ne, vaniljakastike sekä jäähtynyt voi muna-sokerivaahtoon. Sekoita hyvin sähkövatkaimella tai yleiskoneella, joka mulla handlasi homman jälleen kerran hienosti.
5) Lisää rouhittu suklaa ja sen jälkeen marjat hyvin varovasti ja vain vähäisesti sekoittaen, jotta ne eivät värjää koko taikinaa. Suklaa saa olla reippaasti rouheaa, turhan pieni silppu sekoittuu sulaessaan liiaksi taikinaan uunissa.
6) Jaa taikina muffinivuokiin, itselläni tuli 12 kpl keskikokoista vuokaa hieman vajaiksi täytettyinä. Kohoavat kyllä uunissa, joten hyvä jättää varaa ja laittaa taikinaa noin 3/4 per vuoka.
Siisteimmin täyttö onnistuu pursottamalla taikina vuokiin mutta laiskuuttani en viitsinyt kaapia taikinaa ensin pursotuspussiin, joten varovasti kahden lusikan tekniikkaa käyttäen taiteilin taikinan suhteellisen siististi vuokiin, jotka asettelin vielä silikonivuokaan, jotta ne kohoavat kauniisti ylöspäin.
7) Paista 200 asteisessa uunissa noin maksimissaan 15-20 minuuttia kypsymistä tarkkaillen. Voit kokeilla tikulla pinnan saatua kauniin värin, tarttuuko taikinaa vielä tikkuun, jolloin ne voivat vielä hetken uunissa olla. Palaan kuitenkin tässä oman leivontani perussääntöön; vähemmän on enemmän eli liian kuiviksi näitä ei kannata uunissa vetää!
Ja sitten seuraa tämän postauksen kohokohta eli tänään kokeilemani marenkikuorrute, jolla sekä pursottaa kauniin kiiltävän kuorrutteen muffinssien päälle, että pursottamalla kuorrutemassaa ruusukkeiksi pellille ja käyttämällä uunin kautta, saa maailman suloisimmat koristeet!
En suinkaan kehitellyt näillä leipurintaidoillani reseptiä itse, vaan löysin sen mitä ihanimmasta leivontablogista kuin Passion4baking. Tsekatkaa ainakin blogin instagram-sivut nimellä passionforbaking, josta löytyy niin herkullisia kuvia, että niiden katselemisen jälkeen toivoisi itsekin elävänsä huurteisen sokerisessa, vaaleanpunaisessa hattarapilvessä.
KIILTÄVÄN KAUNIS MARENKIKUORRUTE
3 kananmunan valkuaista
3,9 dl sokeria
0,6 dl vettä
0,5 tl sitruunanmehua (minulla pullosta, ei tuoreena)
1 tl vaniljauutetta (itse en tätä ihan lähikaupasta löytänyt ja korvasin sen 1 tl vaniljasokeria sekä 1 tl Urtekramin vaniljajauhetta)
1) Ota tarvittavat aineet esille, lue ohje huolella ja laita uuni lämpeämään 100 asteeseen.
2) Erottele kananmunavalkuaiset. Minulla tällä kertaa kaksi kolmesta erottelusta onnistui ykkösellä, JEI! Ja laita ne vatkauskulhoon.
3) Mittaa sokeri ja vesi pieneen kattilaan. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi!
Sitten seuraa ohjeen haasteellisin osuus eli sokerin ja veden kiehautus sopivaksi sekä seoksen lisääminen juoksevana (sen jähmettymättä kökkäreiseksi) valkuaisvaahtoon. Tässä kohtaa itsellä yleiskone oli korvaamaton apu, kun sen vatkatessa valkuaisia vaahdoksi, oli itsellä kädet vapaina kiehauttaa sokeri sopivaksi. EDIT: Mulla ehti kyllä sokeriseos hieman jäähtyä ja jähmettyä mutta vatkaamalla marenkiseosta reilusti se sekoittui tasaisesti joukkoon.
Jos et omista yleiskonetta niin vatkaisin ensin valkuaisvaahdon valmiiksi, kiehauttaisin sokerin ja vatkaisin jälleen hetken valkuaisvaahtoa ennen sokeriliuoksen lisäämistä siihen.
4) Sekoita sokerivesiseosta ja anna hiljalleen kiehua, kunnes sokeri on noin 120 asteista. Mulla oli käytössä elektroninen paistomittari, josta näin seoksen tarkan lämpötilan. Pidin levyä lähes täysillä ja muutaman minuutin sai seosta keitellä, että lämpötila nousi tarpeeksi. Tärkeintä tässä on, että sokerikiteet sulavat ja seoksesta tulee tasaista siirappimaista liuosta.
5) Lisää valmis sokerisiirappi valkuaisvaahdon joukkoon. Vatkaa kunnolla kunnes seoksesta alkaa tulla vaahtomaista, kovaa ja kiiltävää, minulla meni aikaa alle viitisen minuuttia. Lisää sitruunamehu, vaniljasokeri ja vaniljajauhe TAI vaniljauute, jos olet onnistunut saamaan sitä käsiisi! Jos käytät elintarvikeväriä, lisää sitä pienen pieni tippa mukaan.
6) Siirrä seos pursotinpussiin. Itse jaoin ensin seoksen kolmeen kulhoon, joihin jokaiseen alle puolikas pullon korkillinen Dr. Oetkerin elintarvikevärejä. Näitä kannattaa lisätä varovaisesti kunnes väri miellyttää omaa silmää! Pursota valmiit, kunnolla jäähtyneet muffinssit. Tämäkin kuorrute on melko jämäkkää ja yhden pakastepussin repeydyttyä nöyrryin kaivamaan kunnon muovista olevat, oikeat pursotinpussit kehiin. Älä välitä, vaikka hiukset, sormet, puhelin, koira, vauva tms. on kuorrutteessa. Tämä on tahmaista hommaa mutta lopputulos palkitsee kyllä!
7) Pursota jäljelle jääneestä seoksesta leivinpaperin päälle pieniä ruusukkeita tai nostele kasoja lusikalla ja paista 100 asteessa keskitasolla noin 30 minuuttia, jonka jälkeen voit sammuttaa uunin, avata uuninluukun raolleen ja jättää minimarengit vielä kypsymään. Ne ovat valmiita, kun pohja irtoaa leivinpaperista!
Mulla mies hoiti marenkien loppupaisto-osuuden (ansaitsee siis apuleipurin tittelin), kun mulla tuli kiire muualle, joten minun marengit taisi olla hivenen alle puoli tuntia uunissa, jolloin ne jäivät ihanan pehmeiksi sisältä.
Riippuu myös paljon minimarenkien koosta kauanko niitä kannattaa pitää uunissa. Toisaalta mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan, vaikka ne jäisivät sisältä pehmeämmiksi. Maku on kohdillaan kuitenkin! Käyttövalmiita marengit ovat heti, kun irtoavat leivinpaperista. Paitsi minimarenkien ulkonäkö, on myös maku näissä kohdillaan.
Sokerista sunnuntai-iltaa!
LEIVO MUN KAA 